Muinaismuistokohteita käsitellään vastuullisesti sähköverkonrakennuksessa
Muinaismuistoalue on paikka, jossa sijaitsee muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännöksiä ovat esimerkiksi ihmisen muinoin tekemät kiviröykkiöt, asumusten jäännökset, linnoitukset tai vaikkapa kivet, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia tai piirroksia. Muinaismuistoalueita on yllättävän monessa paikassa ja ne vaikuttavat myös sähköverkonrakennuksen toteutukseen.
Muinaismuistoalueita on yksittäisen kunnan alueella kymmeniä, jopa satoja. Muinaismuistolaki suojaa näitä kohteita ja Museovirasto valvoo niiden suojelua. Muinaisjäännökselle on määritetty yleensä suoja-alue. Jos sitä ei ole määritelty, suoja-alueen leveys on kaksi metriä näkyvissä olevista ulkoreunoista. Muinaismuistoalueet ovat yksi sähköverkoston maastosuunnittelussa huomioonotettavista asioista.
– Yksi osa sähköverkostoprojektin maastosuunnittelua on muinaismuistoalueiden selvittäminen, kertoo verkostosuunnittelija Janne Salmivuori Enerkeltä ja toteaa, että maanomistajat eivät aina tiedä tällaisista kohteissa omalla maallaan.
Kohteita tulee esille suunnittelussa säännöllisesti ja kaikkien osalta maastosuunnittelija pyytää alueelliselta vastuumuseolta lausunnon. Varsin tyypillistä maakaapelointikohteissa on, että esim. kaivuutyöt voidaan suorittaa, mutta ne tulee tehdä erityisellä varovaisuudella ja niin, että valvontatyö tehdään arkeologin koulutuksen saaneen konsultin valvonnassa.
– Muinaiskohteita pyritään kiertämään, mutta mikäli se ei ole mahdollista, vaihtoehtoisia tapoja ovat myös maakaapelointi suuntaporaamalla kohteen alta tai toteutus ilmajohtona, kertoo Salmivuori.
Salmivuorella on ollut muutaman vuoden sisällä kolme projektia, joissa arkeologi on ollut paikalla.
– Omissa kohteissani arkeologin valvomissa kaivauksissa on löydetty pieniä löydöksiä, lähinnä kvartsi-iskoksia.
Muinaismuistoalue voi vaikuttaa myös aiemmin rakennetun ilmajohdon purkuun esimerkiksi niin, että purku on tehtävä ilman isoja koneita.
Aliurakoitsijat tärkeässä roolissa
Kaivuutyön suorittavat yleensä aliurakointiyritykset. Erityiskohteet muodostavat oman osansa työmaaperehdytyksessä, johon kaikki urakoitsijan työntekijät osallistuvat. Yleensä erikoiskohteet käydään katsomassa yhdessä paikan päällä.
– On selvää, että kaivuutyö etenee hitaammin, kun kaivua tehdään vähän kerrallaan ja tarkastellaan mahdollisten löytöjen esiintymistä. Tällainen kaivaminen edellyttää, että kaivinkoneurakoitsijat ymmärtävät vastuullisen toiminnan merkityksen, muistuttaa Salmivuori ja toteaa, että muinaismuistoalueet ovat kuitenkin yleensä maltillisen kokoisia. Lisäksi monelle kaivinkoneurakoitsijalle arkeologin läsnäolo on myös mielenkiintoinen kokemus.
Nykyiset tietokannat mahdollistavat vastuullisen suunnittelun
Maastosuunnittelijan tulee huomioida suunnittelussa muinaismuistokohteiden lisäksi myös metsälakikohteet, kuten vaikkapa virtaavat vedet. Nykyään niin muinaismuistokohteista kuin metsälakikohteista on omat tietokantansa karttoineen, mikä mahdollistaa vastuullisen suunnittelun ja toteutuksen.
